Visit Ikaalinen

4 viikkoa sitten

Wanhan Kauppalan joulukalenteri ja Visit Ikaalinen toivottavat kaikille Hyvää Joulua!

Fredrika Sofian kirkko

Ikaalinen oli katolisella ajalla osa suurta Sastamalan pitäjää,
josta se erosi 1300-luvulla Hämeenkyrön mukana. Tämän
jälkeen siitä tuli kappeliseurakunta ja seudusta muodostettiin
Lahtisten kappeli. Ensimmäisen kappelin sijaintipaikasta ja rakennusvuodesta ei ole tarkkaa tietoa, mutta Hämeenkyrön kirkon
messukirjan latinankieliset merkinnät ja Pyhän ristin kappelin kalustoluettelo vuodelta 1550 osoittavat Pyhän ristin kappelin olleen Ikaalisissa. Vuodesta 1641 alkaen Ikaalinen oli emäpitäjänä, silloin Kuningatar Kristiinan käskykirjeellä perustettiin itsenäinen Ikaalisten seurakunta (Ickalis församblingh).

Oma kirkko Ikaalisiin saatiin tiettävästi keskiajan lopulla. Nykyinen
hirsikirkko on erivartinen ristikirkko ja järjestyksessään Ikaalisten
seurakunnan kolmas puukirkko. Oletettavasti kaikki kolme kirkkoa
ovat sijainneet samalla mäellä, kun kukin kirkko rakennettiin
jo aiemmin pyhäksi koetulle paikalle. Fredrika Sofian kirkon rakennusvaihe kesti pari vuotta ja lähes jokainen silloinen seurakuntalainen varallisuutensa ja voimiensa mukaan osallistui rakennustöihin.

Ikaalisten kirkko on valmistunut ja vihitty käyttöön 4. elokuuta 1801, vihkijänä kirkkoherra Henrik Bergroth. Kirkko on nimetty silloisen kuningattaren ja leskikuningattaren mukaan.

Alkuperäisen piirroksen kirkolle laati Tukholman Kuninkaallisen Yli-intendentinkonttorin
arkkitehti Thure G. Wennberg jo vuonna 1788 ja rakennusluvan allekirjoitti itse
kuningas Kustaa III.
Kirkon rakentaja oli pohjalainen rakennusmestari Salomon Köhlström (Köykkä), joka muutti hieman piirustuksia. Taokset teki seppä Johan Matinpoika Falström.
Kirkko on maaseutukirkoksi harvinaisen kookas, sillä se on rakennettu runsaalle 1000 hengelle. Mitat 35 m x 47 m.
Alttaritaulun Kristuksen kirkastus on maalannut taidemaalari Berndt Abraham
Godenhjelm vuonna 1874. Aihe on Matteuksen evankeliumin 17. luvusta.
Vanhin kynttiläkruunu on vuodelta 1648 ja sijaitsee kirkon kuoriosassa lähellä alttaria.
12-kynttiläinen kruunu on oletettavasti silloisen kirkonisännän eli kirkkoväärtin
Tuomas Jaakonpojan lahjoittama.

Ensimmäisen peruskorjauksen suunnittelija oli Turun ja Porin lääninarkkitehti
Georg Theodor Chiewitz, joka oli laatinut Wanhan Kauppalan asemakaavan. Puuseppämestarina hääri Johan Stenman. Korjausvuosina 1859–1861 kirkkoa korotettiin ja sen ristiharjalle kohosi
Chiewitzin suunnittelema valotorni neljän pilarin varaan. Vuonna
1861 rakennettiin Chiewitzin piirustuksilla myös upouusi kellotapuli.
Suunnittelija itse olisi halunnut kirkolle valotorniin sopivan
loivan sinkkipeltikaton, mutta ikaalilaiset olivat sitkeästi sitä mieltä,
että heidän omalle kirkolleen ainoa oikea katto olisi ehta jyrkkä, tervattu
paanukatto. Ja sellainen kirkkoon lopulta rakennettiin.

Talvisaikaan kirkossa oli kylmä, sillä vielä 1800-luvun lopussa
sieltä puuttuivat lämmityslaitteet. Niiden hankinnasta ei kuitenkaan
oltu täysin yksimielisiä ja keskustelu kamiinoista kävi kuumana.
Ikaalilaisen toimittaja-valokuvaaja Mikko Ilkan elävää kuvausta vuoden
1904 kirkonkokouksesta:
”Kun… ehdotettiin, että Ikaalisten kirkko laitettaisiin lämmitettäväksi,
niin nostivat lämmityksen vastustajat semmoisen möläkän ja melun,
että olisi luullut tulleen raivoavien villien joukkoon eikä kristilliseen
seurakuntaan.”
Vihdoin vuonna 1905 saatiin hankittua “kuusi suurempaa ja yksi
pienempi kamiini”, jolloin kirkossa tarkeni paremmin. Sanankuulijat
hakeutuivat kuitenkin erittäin mieluusti saarnojen ajaksi kamiinoiden
ympärille, lämmintä kirkossa ei siis ollut vieläkään!

Uusi peruskorjaus toteutettiin vuosina 1932–1933, jolloin kirkkoon
saatiin keskuslämmitys. Suunnittelijana toimi arkkitehti Kauno
S. Kallio, sisätilojen maalauksesta ja koristelusta vastasi taiteilija
Urho Lehtinen. Kirkon nykyinen paanukatto on ikaalilaisen Taisto
Ali-Tolpan työtä.

“Konehella joutuu” sano Ikaalisten akka, kun urvuilla veisattiin.
Urut ovat jylisseet kirkossa jo 1840-luvulla ja näin ne olivat ensimmäiset Pohjois-Satakunnassa ja toiseksi vanhimmat koko Pirkanmaalla.
Urut vihittiin juhlallisesti käyttöön 19. syyskuuta 1846 ja ne
olivat maakunnallinen nähtävyys, joita tultiin ihmettelemään matkojenkin päästä. Ei siis ihme, että ikaalilaiset rehvastelivat olevansa oikein ”urpukirkon poikia”. Nykyiset urut on valmistettu Kangasalan urkutehtaalla talvisodan aikana ja niiden äänen sanotaan olevan romanttinen.

Teksti kirjasta Kaunis on Kauppala
www.visitikaalinen.fi ... Näytä enemmänNäytä vähemmän

+6

Visit Ikaalinen

4 viikkoa sitten

Wanhan Kauppalan Joulukalenteri

Kirkkovenematkoja

Liikenne oli vilkasta Kyrösjärvellä: pitäjäläiset saapuivat Kauppalaan kirkkoveneillä.

Kauppalalaiset seurailivat kiinnostuneina pitäjäläisten kirkolle tuloa. Kesäisin kymmenien kirkkoveneiden rytmikäs liike oli viehättävää katsella. Myös Ikalinen ja Kyrösjärvi -laivat toivat ihmisiä jumalanpalvelukseen. Kirkkovakat kädessä naiset ja miehet nousivat Mänttikujaa. Lapset kinusivat nisua tai sokerikorppuja. Joku saattoikin poiketa Tureniuksen tai Laineen pullapuodissa, ennen kuin ne kirkonmenojen ajaksi suljettiin. Herrasväkeä hymyilytti ja joitakin ärsyttikin monien pitäjäläisten tapa mutustella pullaa kirkossa. Pullanpalalla saatiin lapset pitkien saarnojen aikaan pysymään hiljaa. Toiset laskivat eväänsä kirkon ikkunalaudalle jumalanpalveluksen ajaksi.

Vain harvalla pitäjäläisellä oli kirkkokortteerinsa kauppalan puolella. Sen sijaan kirkonkylän taloissa ja mökeissä heitä oli sunnuntaisin syömässä eväitään ja juomassa kahviaan. Esim. Tunkio-Siina ja muut vähävaraiset lesket suorastaan elivät kirkkokortteerilaisista ja rippikoululaisista. Tullessaan nämä toivat polttopuita (talvisin hevosella), maitoa ja varikakkoa. Jokaisella pitkämatkalaisella oli oma nimikkopaikkansa.
Teksi kirjasta: Ikaalisten Kauppala vuosisatamme alussa, Jaakko Koskelo

Koe "aito entisajan kirkkovenematka" tämän lyhytelokuvan myötä: Kirkkovenematka Luhalahden kylästä Ikaalisiin
kavi.finna.fi/elavamuisti/Record/elavamuisti.elavamuisti_video_1961 ... Näytä enemmänNäytä vähemmän